Koillismaan Uutiset

Vesirutto halutaan hyötykäyttöön

  • Julkaistu

Elodea-hanke selvittää myös Kuusamon järviä kiusaavan uposkasvin poistomenetelmiä

Parisenkymmentä vuotta Kuusamon järviä piinannut vesirutto halutaan hyötykäyttöön. Naturpoliksen suojissa parhaillaan käynnissä oleva Elode-hanke selvittää kiusallisen uposkasvin mahdollisuuksia muun muassa biokaasutuksessa, maanparannusaineena ja eläinten rehuna. Samalla etsitään tehokkaita ja edullisia keinoja kasvin poistamiseen vesistöistä. Voisiko kanadanvesirutto-kasvia käyttää esimerkiksi kasvojen hoidossa tai porojen rehuna, biokaasutuksessa tai vaikkapa leivän päällä? – Näyttää siltä, että vesiruton metaanintuotto on hyvin voimakasta, joten siinä voisi olla potentiaalia esimerkiksi energiantuotantoon. Seuraavaksi teemme koepolttoja Limingan biokaasulaitoksella ja ensimmäiset tulokset ovat selvillä marraskuussa, kertoo Elodea-hankkeen projektipäällikkö Satu Maaria Karjalainen Suomen ympäristökeskuksesta. Karjalaisen mukaan voimalliset kasvustot voitaisiin mahdollisesti käyttää myös maanparannusaineena sekä jatkojalosteena esimerkiksi rehuna, elintarvike- tai ravintolisäkäytössä tai kosmetiikkateollisuudessa. Ympäristökeskuksen tutkijat vierailivat hankkeen tiimoilta Kuusamossa viime viikolla. Otetuista näytteistä analysoidaan muun muassa uposkasvin antibakteeriset ominaisuudet.

Joukamojärveltä kasvi on kadonnut

Vesiruton massaesiintymät ovat olleet viime vuosina erityisen voimallisia Koillismaalla. Lohdullinen tieto on se, että parisenkymmentä vuotta sitten ensimmäisenä Joukamojärvelle levinnyt kasvi elää sykleittäin: esimerkiksi Joukamossa ruttoa ei käytännössä enää ole. Sitä vastoin kasvustot vihannoivat nyt muun muassa Kuusamojärvellä, Torangissa ja Yli-Kitkan muutamissa lahdissa.

Raivaustyötä tarjolla yrittäjille

 Hyötykäytön rinnalla Elodea-hanke etsii keinoja vesiruton massaesiintymien hallintaa sekä kartoittaa yritysten kiinnostusta haitallisen vieraslajin poistamiseen ja jatkokäyttöön liittyviin liiketoimintamahdollisuuksiin Koillismaalla. – Niittoa sen poistamiseksi ei suositella. Varteenotettavin keino vaikuttaisi olevan raivausnuottaus. Ongelma on siinä, että halukkaita raivaajia ei ole riittävästi: työ on haasteellista ja massan poistaminen koneellisesti suhteellisen kallista, projektipäällikkö Karjalainen sanoo. Työtä raivaaminen kuitenkin tarjoaa ja Karjalainen toivoo yhteydenottoja raivaustyöstä kiinnostuneilta kuusamolaisilta.

Sitoo ravinteita ja kuluttaa happea

Vesiruton poistaminen on tehtävä huolella, sillä joissakin tapauksissa sen poistaminen voi Karjalaisen mukaan jopa edistää kasvin leviämistä pienistä palasista sekä lisätä levien massaesiintymiä. – Vesiruttomassan poistaminen vesistöstä vähentää kuitenkin merkittävästi vesistön ravinnemääriä. Vesiruttomassan hajoaminen syksyllä palauttaa kasviin sitoutuneet ravinteet vesistöön sekä kuluttaa veden happea, mikä tutkijoiden mukaan voi johtaa ravinteiden vapautumiseen myös sedimentistä.

Kaikuluotaamalla tietoa uposkasvien määrästä

Viime viikolla Torangissa, Kuusamojärvellä, Yli-Kitkan Lohirannalla ja viimein Oivangin Elijärvellä kulkijoita ihmetyttänyt pieni, liki paikallaan pyörivä vene kuuluu ympäristökeskukselle. Vanhempi tutkija Juha Riihimäki ja agrologiopiskelija Teemu Uutela kaikuluotasivat uudella tekniikalla vesistöjen uposkasvien määrää. Samalla saatiin arvokasta tietoa veden syvyyksistä ja järvenpohjien rakenteista. – Kartoitamme uposkasvien määrää järvessä. Ehdottomasti suurin osa siitä on vesiruttoa. Esimerkiksi tässä Elijärvessä pohja on lähes täysin sen valtaama, ja paikoin kasvusto yltää pintaan asti, sanoo Riihimäki. Erityisen paha tilanne tutkituissa kohteissa on myös Lohirannalla ja Torangissa. Kaikuluotaus-tutkimukset ovat osa Elodea-hanketta, jossa selvitetään vesiruton käyttömahdollisuuksia ja sen poistomenetelmiä. Vuoden mittainen, Naturpoliksen suojissa toteutettava hanke päättyy ensi keväänä.

Trackback from your site.