• Uutiset
  • Oulankajoen jääpeitteinen aika lyhentynyt kahdella kuukaudella

Oulankajoen jääpeitteinen aika lyhentynyt kahdella kuukaudella

Julkaistu: 22.02.2018

Pirkko Siikamäen ja Paavo Hamusen Oulankajoki – muutoksen virta on tietoteos, joka sukeltaa pintaa syvemmälle

– Oulanka sopii hyvin esimerkiksi pohjoisesta alueesta, jossa ilmastonmuutos on nopeaa. Etenkin talvet ovat muuttuneet merkittävästi. Koko vuoden keskilämpötila on nyt lähes kaksi astetta lämpimämpi kuin 1960-luvulla. Kouriintuvin lämmenneen ilmaston merkki on Oulankajoen jääpeitteisen ajan lyhentyminen 50 vuorokaudella 50 vuoden mittausjakson ajalla, sanoo dosentti Pirkko Siikamäki. Siikamäen ja luontokuvaaja Paavi Hamusen kansantajuinen tietoteos Oulankajoki – muutoksen virta julkistettiin Kuusamossa maanantaina.


Oulankajoen luontoa parinkymmenen vuoden ajan tutkinut Siikamäki sanoo, että toinen pitkäaikaisen ympäristöseurannan mittaustulos on Oulanka- ja Kitkajoen tummuminen.
– Se liittyy lauhtuneisiin talviin, virtaamamuutoksiin sekä ympäristön happamoitumisesta elpymiseen.

Lajiston muutosvauhti hirvittää

Siikamäen mukaan Oulankajoki on ennen kaikkea muutoksen virta, joka heijastaa luonnon muuttumista sekä luonnon ja ihmisen yhteen kietoutunutta historiaa.
– Oulangan ja Paanajärven luonnossa ja lajistossa on aimo annos taigaa, mutta myös jääkauden jälkeisiä reliktejä ja hyvin nirsoja kasvilajeja. Lajiston muutosvauhti hirvittää, nykyisin Kuopiossa asuva ekologi ja Metsähallituksen tutkija sanoo.
Vielä 1900-luvun alkupuolella eliölajistoon kuului esimerkiksi useampia Tunturi-Lapin asukkeja.
– Paikalliset kertoivat saaneensa ansoillaan tuntuririekkoja eli kiirunoita. Legendaarinen karhunkaataja Mäntyniemen Ella muistelee vuonna 1917 havainneensa naaliketun viimeksi vuosikymmen sitten Paanajärvellä.
– Nyt reilun sada vuoden kuluttua naali näyttää hävinneen kokonaan Suomen pesimälajistosta. Pohjoisen lajiston perääntyessä pohjan perukoille eteläistä lajistoa tulee tilalle kiihtyvää vauhtia, tutkija tietää.

Menderointi uhkaa rauhansopimusta

Myös Oulangan kansallispuiston sydän, jokikaareileva Oulankajoki, on jatkuvassa muutostilassa. Oulangan äärevä tulva on muutosta ylläpitävä voima. Tulvavesi muokkaa jokilaakson maisemaa sekä uudistaa ja ruokkii jokiluontoa monin tavoin.
– Ja saattaapa olla, että luonto haastaa myös Pariisin rauhansopimuksen: menderointi eli jokiuoman kaareilu muuttaa jatkuvasti myös rauhansopimuksessa määritettyä rajaa.

Oulanka ja Kitka ovat Suomen vanhimmat

Mannerjäätikön vetäydyttyä jäätikköjokina alkunsa saaneet Oulanka ja sen sivujoki Kitka ovat Suomen vanhimmat joet. Oulankajoki kokoaa vetensä pohjoisesta, Sallan suoalueilta, ja laskee itään, Venäjällä sijaitsevaan Paanajärveen, minne myös kirjan tekijät lukijansa johdattavat.
– Nöyränä olen lukenut joen historiaa ja hämmästellyt sitä, kuinka pienistä sattumista ja muutamien rohkeiden ihmisten ansiosta meillä on edelleen tämä hieno joki. Näinä aineellisten ja materiaalisen arvojen aikana luonnon aineettomuus korostuu, Siikamäki sanoo.

Yhteinen työ opetti uutta

Reilun vuoden mittainen työ vei mennessään myös Paavo Hamusen. Tuttu joki näyttäytyi aivan uudenlaisesta näkökulmasta.
– Opimme valtavasti ja jos kirja pitäisi nyt aloittaa alusta, siitä tulisi varmasti toisennäköinen, kuvaaja sanoo.
Materiaalia kertyi valtavasti eikä se kaikki mahtunut kansiin. Kirjaa onkin taitettu lukuisia QR-koodeja, joiden kautta näyttävä teos laajenee videoiksi, uusiksi tarinoiksi ja linkeiksi ajantasaisiin mittauspisteisiin. Teokseen on linkitetty muun muassa Kuusamon isojakokartat.
Maanantaina Kuusamossa julkistettu tietoteos Oulankajoesta on tarkoitettu matkailijoille ja luontoharrastajille lisäämään tietoutta maamme yhdestä merkittävimmästä luontokohteesta. Tekijät saivat työtään varten Suomen Kulttuurirahaston apurahan.

© Koillismaan Uutiset

Web design by Heikki Kujala