Koillismaan Uutiset
  • Etusivu
  • Yleinen
  • Oulanka-Paanajärvi puistoparia esitetään Suomen aieluetteloon

Oulanka-Paanajärvi puistoparia esitetään Suomen aieluetteloon

  • Julkaistu

Mika Flöjtin mielestä Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri ei kuulu Unescon listalle


Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus esittää kolmea kohdetta Unescon maailmanperintökohteiden Suomen aieluetteloon. Hankkeiden joukossa on myös Oulanka-Paanajärvi -kansallispuistopari. Matka maailmanperintökohteeksi on kuitenkin vielä pitkä.

Maakuntahallitus esittää ym¬pä¬ris¬tö¬mi¬nis¬te¬riöl¬le Oulangan–Paanajärven lisäksi Liminganlahti–Pe¬rän¬me¬ren aa¬pa¬soi¬den syntysijan sisällyttämistä Unescon ylläpitämään maailmanperintökohteiden kan¬sal¬li¬seen aieluetteloon. Opetus- ja kult¬tuu¬ri¬mi¬nis¬te¬ri¬öl¬le ja edelleen Mu¬se¬ovi¬ras¬tol¬le esitetään kohteen Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri sisällyttämistä samaan luetteloon ehdolla, että haettavan statuksen tulee mahdollistaa rakennetun vesistön kalateiden toteutus. Maakuntahallituksen kuusamolainen edustaja Mika Flöjt (vihr.) teki maakuntahallituksen kokouksessa esityksen, että Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri poistetaan listalta. Esitys raukesi kannattamattona, mutta Flöjt ilmoitti jättävänsä asiakohtaan eriävän mielipiteen.

Pitkä matka perintölistalle

Aieluetteloon pääseminen on alku pitkälle matkalle kohti varsinaista maailmanperintökohteen statusta. – Matka on pitkä ja taival haastava, on ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä aiemmin todennut. – Pitää olla parhaista parhain, hän sanoo. Kuusamossa ja Venäjän puolella sijaitsevasta puistoparista tehtiin esiselvitys alueen soveltuvuudesta maailmanperintökohteeksi jo vuonna 2016 ja se luovutettiin silloiselle maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikaiselle. Esiselvityksen mukaan puistoparin potentiaalisimmat luonnonarvot liittyvät geologisiin, ekologisiin ja biologisiin prosesseihin sekä luonnon monimuotoisuuteen. Lupaavimmat kulttuuriarvot liittyvät puolestaan perinteisiin, kirjallisuuteen ja taiteeseen perustuviin arvoihin sekä kulttuurin ja luonnon vuorovaikutukseen. Seuraavaksi asiaan ottavat kantaa ministeriöt. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on työn alla toimenpideohjelma vuoteen 2025 ulottuvan kansallisen maailmanperintöstrategian tueksi. Strategian mukaan Suomi haluaa toimia maltillisesti esittäessään uusia kohteita: uuteen luetteloon halutaan vain 2-4 sellaista kohdetta, joita aiotaan lähivuosien aikana esittää perintölistalle.

Vaatimukset ovat kovat

Oulanka-Paanajärvi -puistoparin mahdollisuuksia nousta listalle nostaa periaate, joka mukaan kohteiden valinnassa kiinnitetään huomiota globaalistrategian mukaan ”aliedustettuihin temaattisiin ryhmiin”. Näitä ovat esimerkiksi kulttuurimaisemat ja luonnonperinnön yhdistelmäkohteet, useammasta kohteesta koostuvat sarjanimeämiset tai valtioiden rajat ylittävät kohteet. Ympäristöneuvos Flanderin mukaan vaatimukset ovat todella kovat. – Meillä ei ole syvää merta kuten Japanissa eikä vuoristoja. Meitä verrataan Pohjois-Amerikkaan ja Kanadaan, missä mittakaavat ovat kymmenkertaisia. Merenkurkku oli työvoitto meille kaikille. Jotta puistopari pääsisi edes ehdolle, tarvitaan aloite myös Venäjältä. Sen on nostettava hanke Suomen tavoin omalle aielistalleen. Uusien kohteiden nimeämisestä maailmanperintöluetteloon päättää vuosittain kokoontuva Maailmanperintökomitea. Maailmanperintösopimuksen jäsenvaltioita on 193, joista 21 muodostaa maailmanperintökomitean. Suomi oli komitean jäsen vuosina 2014–2017. Tällä hetkellä listalla on noin reilut 1.050 kohdetta, joista Suomessa kuusi.


FAKTAT

Koko maailman yhteisiä aarteita

UNESCO hyväksyi vuonna 1972 kansainvälisen yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi. Maailmanperinnön katsotaan olevan koko ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, ja sen suojelu on maailman kaikkien maiden asia. Maailmanperintöluettelossa on yhteensä noin 1050t kohdetta. Kulttuurikohteita on lähes 80 prosenttia ja luontokohteita noin 20 prosenttia. Yhdistelmäkohteita on muutamia kymmeniä. Suomesta listalla on kuusi kohdetta: Suomenlinna, joka on tärkeä Itämeren alueen valtapolitiikan ja linnoitustaidon muistomerkki, merkittiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Vanha Rauma on tyypillinen pohjoismainen puukaupunki, joka merkittiin luetteloon vuonna 1991. Petäjäveden vanha kirkko on pohjoisen puuarkkitehtuurin muistomerkki. Se merkittiin luetteloon vuonna 1994. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas ovat ainutlaatuinen ja eheä tehdaskokonaisuus Suomen metsäteollisuuden varhaisvuosilta. Verla on ollut maailmanperintöluettelossa vuodesta 1996. Raumalla Ala-Satakunnassa sijaitseva Sammallahdenmäki on ainutlaatuinen muinaisjäännösalue, joka pääsi listalle vuonna 1999. Kalliolla on 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Ns. Struven kolmiomittausketju hyväksyttiin vuonna 2005 Suomen kuudentena kohteena maailmanperintöluetteloon. Ketju koostuu kymmenen valtion alueella sijaitsevista mittauspisteistä. Merenkurkun saaristo pääsi vuonna 2006 Suomen ensimmäisenä luontokohteena Unescon maailmanperintöluetteloon. Saaristo on Ruotsin Höga Kustenin perintökohteen laajennus.

Trackback from your site.